Vinkeja käyttäjälle

MAALAATKO HARMEJA ISÄLTÄ POJALLE

Tänä päivänä kiistellään aivan turhaan siitä, ovatko luonnosta saatavat pintakäsittelyaineet ja teknokemian vastaavat tuotteet kestävyydeltään ja laadultaan yhtä hyviä. Lähtökohta on väärä, sillä valistunut kuluttaja katsoo ensisijaisesti sitä, mistä ko. tuotteet on valmistettu. Synteettisiin muoveihin ja keinohartseihin perustuvat maalit, liimat, lakat, vahat yms. ovat itsessään ongelmajätteitä, joiden tilapäisenä säilytyspaikkana toimivat seinät, huonekalut, liimasaumat jne. Eikä riitä, että tuote itsessään on ongelmajäte, vaan myös tuotetta valmistettaessa syntyy, usein jopa määräänsä enemmän ongelmajätteitä, joita ei voida palauttaa luontoon. Yksinkertaisesti sanottuna kysymys on valinnasta, uusiutumattomaan maaöljyyn pohjautuvan, synteettisen kemian tuotteiden ja niiden mukanaan tuomien ongelmien, tai kasvi- ja eläinkunnasta saatavien, uusiutuvien raaka-aineiden välillä.

SILIKAATTIMAALAUKSEN TYÖOHJEITA

Jos on kysymyksessä uusi, puhdas rappaus-, tiili-, kivilevy- (lujalevy), tasoite- yms. pinta on se ensin lievästi kostutettava ja tämän jälkeen käsiteltävä silikaatin ja veden 1 : 1 seoksella. Kun pohjakäsittely on kuivunut, maalataan itse silikaattimaali ohuena kerroksena, edelleen kostutetulle pinnalle tämän päälle. Koska silikaattimaali on luonteeltaan erittäin kova, sitä ei voi käyttää esim. puun päällä, koska puun `eläminen` on vaarassa irrottaa maalikalvon.

Kipsilevyn päällä silikaattimaali pysyy kyllä hyvin, samoin joidenkin muiden rakennuslevyjen, kuten esim. ns. rakennelevyn päällä. Silikaattimaalista voidaan myös valmistaa täytetasoitetta tai `kittiä`, lisäämällä siihen esim. kalkkia, liitua tms. Näin saatu tasoite on erittäin kovaa ja kestävää ja sillä voidaan täyttää esim. kivessä, betonissa tai tiilessä olevia lohkeamia, halkeamia jne.

Pelkän silikaatin, kalkin ja väriaineiden seoksella voidaan menestyksellisesti korjata myös esim. lohjenneita uunin kaakeleita, keramiikka- ja kiviastioita yms. Taitava tekijä voi valmistaa kipsistä, silikaatista ja väriaineista, melkein minkälaisen `kaakelin` tahansa esim. vahingoittuneeseen kaakeliuuniin. Pelkästä kipsistäkin voidaan valmistaa tietyissä olosuhteissa `kaakeleita`, jotka sitten kyllästetään ja käsitellään kiiltävillä hartsiseoksilla.

KALKKIMAALAUS KALKKITAHNALLA

Ensin valmistetaan kalkkivesi: Tynnyriin tms. astiaan kaadetaan puhdasta, kylmää vettä ja siihen sekoitetaan veden määrästä n. 20 % kalkkitahnaa (märkäsammutettua). Astian annetaan seistä viileässä n. 1 – 2 vrk. Tuona aikana kalkkivesi tulisi suojata jollakin kelluvalla kannella, esim. styrox, kuitulevy tms. Kalkkivettä käytetään sekä pohjustukseen, että kalkkimaalin valmistukseen. Kun astiassa ollut vesi on kaadettu pois, voidaan saman tahnan päälle kaataa uutta vettä 4 – 5 kertaa.

Sitten valmistetaan itse kalkkimaali: Em. Kalkkiveteen lisätään nyt kalkkitahnaa n. 20 – 50 %, pinnan imevyydestä ja ilman kosteudesta riippuen. Seoksen ei saa antaa laskeutua, vaan se on käytettävä/siveltävä koko ajan sekoittaen. (tästä lause pois) Kuivalla säällä ja imevälle pohjalle tulisi käyttää `märempää` maalia.

Kalkkimaalin sävytyksessä voidaan turvallisesti käyttää esim. rautaoksidivärejä; punamulta, keltamulta, ruskea, musta, sekä esim. koboltin sininen ja ns. monastraalivärit, kuten ftalosininen ja ftalovihreä, sekä em. värien seoksia. Väripigmentit tulisi liettää ensin pieneen määrään kalkkivettä ja vasta sitten sekoittaa itse maaliin.
 

KALKKIMAALAUKSEN SÄVYTYKSESTÄ

Hautakalkkitahnaa voidaan miedosti sävyttää emäksiä kestävillä väriaineilla. Tällaisia värejä ovat mm. rautaoksidivärit, ns. punamulta, keltamulta, ruskea ja musta, sekä eräät muut, nykyisin lähinnä orgaanista alkuperää olevat väriaineet. Yleisenä ohjeena voidaan pitää, että väriainetta saa olla enintään 2 – 5 % tahnan määrästä. Suuremmat väriainemäärät heikentävät kalkin sitoutumista.
 

HAUTATERVAN / MÄNTYPUUTERVAN KÄYTTÖ

On hyvä muistaa, että perinteinen hautaterva/mäntypuuterva muodostaa edelleen käyttökelpoisen ja toimivan ratkaisun aina, kun halutaan tehokkaasti suojata puuta ulko- ja joissakin tapauksissa myös sisätiloissa. Paras tulos pelkän tervan käytössä saadaan kuivalle puupinnalle paahtamalla ja/tai kuumana sivelemällä.

Koska terva, hapen, auringonvalon, veden yms. vaikutuksesta haurastuu esim. veneen ulkopinnalla sen kanssa voidaan ja on oikeastaan suositeltavaakin käyttää, kimmoisuuden ja joustavuuden parantamiseksi jotakin kuivuvaa luonnonöljyä kuten: Kiinanpuu-, pellava-, hamppu- tms. öljyä. Hyväksi koettuja seoksia menneiltä ajoilta ovat esimerkiksi: 1 osa pellavaöljyvernissaa tai hamppuöljyä ja 1 osa tervaa ja 1 osa mäntytärpättiä, tai: 1 osa kiinanpuuöljyä, 1 osa tervaa ja 1 osa mäntytärpättiä. Nykyiset vernissat ja maaliöljyt eivät sisällä homeentorjunta-aineita (entisaikoina lyijy), joten homehtumisen ehkäisemiseksi on seokseen lisättävä jotakin nykyaikana hyväksyttyä ainetta homeen torjumiseksi.

Sateenkaari Perinnetaito Oy valmistaa pellavaöljyn, kiinanpuuöljyn ja mäntytärpätin seosta nimellä: Puunhoitoöljy joka sisältää riittävän homesuojan, sitä voidaan käyttää joko sellaisenaan tai yhdessä tervan kanssa, (Sateenkaari – Tervaöljy). Edellä mainitut seokset ovat mitä parhaimpia esim. hirsirakennuksille, laitureille, veneille, ulkokalusteille yms.

Uuden puuveneen, hirsirakenteiden, ulkokalusteiden, laiturien yms. käsittely öljy-terva-seoksilla

Uusi puuvene käsitellään jollakin em. seoksella hyvin imeyttäen. Vanhat mestarit käyttivät työstämisestä sellaisia käsitteitä kuin: Lykätään puuhun, tai: niitataan puuhun. Molemmat kuvaavat hyvin sitä työtapaa, miten aineet tulisi puuhun laittaa. Voimakas hiertäminen siveltimellä edesauttaa seoksen imeytymistä syvälle puun solukkoon. Liuosta voi myös hieman lämmittää imeytyvyyden parantamiseksi, ei kuitenkaan yli +60 astetta C, koska liika kuumennus eliminoi homeenestokemikaalin vaikutuksen. Kun puu ei enää ime seosta tulisi pinta hangata kuivaksi jollakin nukkaamattomalla rievulla, varsinkin veneen sisäpuolelta, jolloin nopeutetaan ratkaisevasti pinnan kuivumista, eikä se myöhemminkään tahri.

Puuveneen tulisi aina `hengittää` sisäpuolelta, joten ei siis lakkaöljyä tai tervamaalia sinne. Puuvenettä ei myöskään saisi säilyttää pitkiä aikoja nurin päin käännettynä. Voisi melkein sanoa, että silloin kun puuvenettä aletaan säilyttää esim. talviajat ylösalaisin on sen saattohoito samalla aloitettu. Paras säilytyspaikka puuveneelle on katettu talas, tai jos sellaista ei ole käytettävissä, niin tulisi huolehtia siitä, että veneen peitteen alta pääsee ilmavirta vapaasti kulkemaan.

Edellä mainittuja öljy-terva-seoksia, Vedenkestävää Puuöljyä ja Tervamaalia voidaan tarvittaessa itse sävyttää Sateenkaari-väripastoilla, joita on 16 eri väriä, vanhan perinteen väripaletilta.

VANHANAJAN VENELAKKA

Kun Kiinanpuuöljyä vahvistetaan hartseilla, syntyy Vanhanajan Venelakka, joka kestää erittäin hyvin suolaisen veden vaikutusta ja raskaita sääolosuhteita. Lakka säilyttää kimmoisuutensa vuodesta toiseen eikä hilseile pois, toisin kuin nykyaikaiset muovihartseihin pohjautuvat lakat, jotka `karkenevat ` auringon ja sään vaikutuksesta, menettävät joustavuutensa ja irtoavat pohjastaan. Tällainen hartsivahvistettu Kiinanpuuöljylakka on tunnettu tässä muodossaan jo vuodesta 1906 lähtien ja se on ollut vankkumattoman suosittu esim. Portugalin ja Ranskan ( esim. Le Tonkinois-lakka) kalastajien keskuudessa, puuveneitä käsiteltäessä. Lakka soveltuu kyllä myös metallin lakkaukseen.

Mainittakoon, että Sateenkaari Perinnetaito Oy valmistaa edellisen lisäksi myös toista tuotetta nimeltä: Vedenkestävä Puuöljy, joka on viskositeetiltaan notkeampaa ja sen koostumus on muuten edellisen kaltainen, mutta huomattavasti öljyisempi, se soveltuu hyvin sekä lopulliseen käsittelyyn silloin, kun ei haluta lakkamaista pintaa, että pohjusteeksi Vanhanajan Venelakalle.

Samaa lakkaa sideaineena käyttäen valmistamme tilauksesta myös venemaaleja eri väreissä. Valkoista perusväriä, jota voidaan itse sävyttää Sateenkaari - väripastoilla on aina saatavilla. Edellä mainittujen tuotteitten käyttökohteita ovat siis: Erilaiset puualukset ja veneet, laiturit, hirsirakenteet, ulkokalusteet, puurakennusten märkätilat yms.

Vaikka Vanhanajan Venelakan käyttö yleisesti ottaen painottuu ulko-olosuhteisiin, on se myös erinomainen lakka sisäkäytössä, puulattiat, huonekalut jne. soveltuvat hyvin lakattaviksi em. lakalla.

Mainittakoon, että Vanhanajan Venelakassa käytetään homeen ja leväntorjunta-aineena ionisoitua hopeaa, joka on paitsi tehokas, myös ympäristö- ja käyttäjäystävällinen.

Käyttöohjesuosituksia Vedenkestävälle Puuöljylle ja Vanhanajan Venelakalle:

Esim. uutta puuvenettä käsiteltäessä on hyvä tiedostaa, että pohjustustyö tehdään kunnollisesti. Höylän jäljiltä muodostuu puun pinnalle pintajännite, joka estää käsittelyaineiden imeytymistä, sen vuoksi olisi höylätyn puun pinta aina hiottava rikki.

Vedenkestävää Puuöljyä voidaan imeyttää puuhun lähimmän 4 tunnin aikana niin paljon, kuin puu ottaa vastaan, n. 8 - 12 tunnin kuluttua pinta tulisi lakata Vanhanajan Venelakalla / maalilla. Väli ei saa muodostua liian pitkäksi, koska tällöin lakan kunnollinen `hitsaantuminen ` öljypohjaan jää vajavaiseksi. Kuten sanottu, lakkaus ei kuitenkaan ole välttämätön veneen käyttöä ajatellen, öljy sinänsä riittää ja se voidaan tarvittaessa myöhemmin lakata, kunhan öljytty pinta tällöin hiotaan rikki.

Nykyisin on taas alettu käyttää paljon pellavaöljyä puualusten ja veneiden kyllästyksessä, se on hyvä, kunhan muistetaan sekoittaa öljyyn riittävän tehokkaita homeen- ja lahonestoaineita. Vanhanajan Venelakka / maali soveltuu erittäin hyvin myös tällaiselle pinnalla, mutta on syytä muistaa, että pellavaöljytty pinta ei myöskään saa olla liian kuiva lakattaessa. Pellavaöljytyn pinnan päälle voidaan suositella lakkausta / maalausta n. 3 vrk - 1 viikon kuluttua.

Tervan ja erilaisten terva-öljy-seosten käyttö on myös lisääntynyt ja onkin syytä muistuttaa, että on valittava jompikumpi em. pääkäsittelylinjoista, sillä kuten vanha sananlasku sanoo: kahta isäntää ei voi palvella. Tervan tai tervaa sisältävien aineiden päällä ei mikään maali pysy kunnolla ja kääntäen: Öljyttyjen ja lakattujen / maalattujen pintojen päällä ei tervaa sisältävät aineet pysy.

LIIMAMAALIN KÄYTTÖ

Perinteiset liimamaalit ovat sideaineiltaan joko luu-, nahkaliima, tai selluloosa - viljatärkkelys - pohjaisia. Ne eivät sellaisenaan kestä pesua tai märällä pyyhkimistä.

Liimamaaleja käytetään yleensä esim. katoissa tms. kohteissa, joissa pyyhkiminen ei tule kysymykseen ja joissa pohjana on esim. pinkopahvi, paperi, puukuitulevy (haltex tms), tapetti tms. vanha, `tekeytynyt` paneli ja lauta voi tulla kysymykseen, mutta ei esim. uusi höylätty mänty- tai kuusipaneli, koska höylätyn pihkapuun pintajännite estää liimamaalia tarttumasta kunnolla ja puu kutistuessaan voi irrottaa maalin.
Liimamaali on luonteeltaan kova ja hauras, eikä se kestä 'venymistä'.

TERVAMAALIN KÄYTTÖ

Vanhanajan tervamaalin käyttöalueet ovat varsin monipuoliset. Puuveneet, ruuhet, laiturit, hevoskärryt, reet, ulkokalusteet, hirsimökit yms. Maali soveltuu erinomaisesti myös autojen, traktoreiden, trukkien yms. työkoneiden alustarakenteisiin, sekä erilaisten piiloon jäävien metallirakenteiden ruostesuojaukseen. Tervamaalin päälle ei suositella muita maaleja. Jos tervamaalilla maalattu pinta myöhemmin joudutaan huoltomaalaamaan, on se ensin pestävä mahdollisimman puhtaaksi (esim. lämpimällä soodavedellä).

Tervamaali muodostaa kosketuskuivan pinnan n. 1-3 vuorokaudessa, mutta on täysin kuiva vasta n. 2 viikon kuluttua. Esim. auton tai muun ajoneuvon alustan kyseessä ollessa, voidaan auto ottaa käyttöön jo 1 - 2 vuorokauden kuluttua käsittelystä.

Jos tervamaalilla käsitellään esim. puutarhakalusteita tms. olisi se hyvä tehdä hyvissä ajoin ennen käyttöönottoa. Paras ajankohta em. käsittelylle olisikin esim. syksy, kun kalusteen pannaan talviteloille, tai riittävän aikaisin keväällä.

Entisinä aikoina esim. puuveneet käsiteltiin ulkopuolelta syksyllä, jos mahdollista, heti kun pinta oli riittävän kuiva. Näin käsitelty vene on kuitenkin muistettava säilyttää oikein päin, sillä sisäpuolelta veden on päästävä esteettä haihtumaan. Puuvenettä ei muutenkaan saisi koskaan kääntää ylösalaisin, vaan se on pyrittävä säilyttämään joko talaksessa, tai peitettynä niin, että ilma pääsee vapaasti kiertämään.

Tervamaalilla saadaan myös paksu, lakkamainen pinta, jos käsittelyjä tehdään useita päällekkäin, mutta tällöin on muistettava, että ne suoritetaan riittävän nopeasti (n. 1 - 7 vrk) toistensa päälle. Näin tehty pinta kuivuu hyvin hitaasti ja onkin syytä varautua n. 1 kuukauden kuivumisaikaan. Toisaalta, erittäin kestävä ratkaisu saadaan myös siten, että puhdas puupinta sivellään, joko lämmitetyllä (n. 40-50 astetta), tai ohennetulla (Sateenkaari-havupuutärpätti n. 10- 20 %) tervamaalilla ja välittömästi hangataan nukkaamattomalla kankaalla pinta kuivaksi, - tällainen pinta kuivuu n. 1 - 3 vrk:ssa.

On hyvä myös muistaa, että tervamaalin kuivumista voidaan nopeuttaa Sateenkaari - serotiinin avulla.

HUONEKALUJEN ENTISÖINTI

Vanhoja huonekaluja yms. entisöitäessä ja kunnostettaessa on syytä muistaa, että entisaikoina käytettiin paljon haitallisia ja jopa hyvin myrkyllisiä kemikaaleja pintakäsittelyaineiden valmistuksessa. Mm. erilaiset kromi-, koboltti-, kadmium- ja lyijy-yhdisteet olivat hyvin yleisiä maalien valmistuksessa.

Sen vuoksi, varsinkin vanhoja maalipintoja hiottaessa, on oltava erittäin huolellinen ja suojauduttava hiontapölyn vaikutuksilta. Ei riitä, että suojataan hengitys, vaan on huolehdittava myös silmien, korvien ja ylipäänsä ihon suojaamisesta. Mekaaninen pölynpoisto on tietenkin avuksi, mutta se ei anna riittävää suojaa.

Käytettäessä kuumailmapuhallinta, kaasuliekkiä tms. on niinikään suojauduttava hyvin myrkyllisten palokaasujen vuoksi. Useimmissa tapauksissa kemiallinen maalinpoisto on osoittautunut kaikkein turvallisemmaksi. Vanhat tärkkelys-, emulsio-, öljy- yms. maalit ja lakat voidaan poistaa esim. lipeähyytelöllä (natriumhydroksidi). Lipeällä poistettu jäte on kuitenkin ongelmajätettä, joka pitää hävittää yleisten ohjeiden mukaan.
Lipeän vaikutus joihinkin puulajeihin on kuitenkin väriä antava, niin että se on otettava huomioon jatkokäsittelyä suunniteltaessa. Ylipäänsä lipeän huuhtelusta on aina huolehdittava hyvin ja neutraloitava pinta mahdollisimman nopeasti esim. maitohapolla, etikalla tms.

Vanhoja huonekaluja yms. kunnostettaessa ei saisi koskaan käyttää esim. hiekkapuhallusta tai siihen verrattavaa mekaanista maalinpoistoa, koska se rikkoo puun kuiturakenteita ja aiheuttaa usein korjaamattomia vaurioita.

HYÖDYLLISTÄ TIETOA PUUN PINTAKÄSITTELYSTÄ

Vanhan maalarimestariperinteen mukaisia pintakäsittelymenetelmiä Sateenkaari-tuottein, huonekaluille, koriste-esineille, leluille, oville, ikkunoille, ulko- ja sisäseinille yms. voit toteuttaa mm. seuraavasti: puun rakennetta korostava öljykäsittely: hyvin hiotulle puupinnalle hierretään Sateenkaari-puunkuullotusöljyä (pellavaöljyvernissan, kiinanpuuöljyn ja puuhartsien seos), joko tiuhaa sivellintä tai nukkaamatonta rättiä käyttäen, tai hiomalla se loppuhionnan yhteydessä sisään. Öljyä tulisi hiertää/hioa puuhun niin kauan kuin se ”ottaa vastaan”. Tämän jälkeen pinta kuivataan huolellisesti niin, että puun pinnalle ei saa jäädä minkäänlaista öljykalvoa. Kohteen tulisi antaa tämän jälkeen kuivua n. 1-5 vrk, olosuhteista riippuen, ennen käyttöönottoa. N. 2 viikon kuluttua öljykäsittelystä pinta voidaan `kiillottaa` esim. huopalaikalla tai vastaavalla. Työ tulisi tehdä hieman painaen, jolloin mikroskooppiset huokoset painuvat kiinni ja helpottavat näin pinnan hoitoa ja lisäävät sen kestävyyttä. Se voidaan myös haluttaessa vahata vaikkapa Sateenkaari- Antiikkivahalla ja kiilloittaa.

Pelkän vahan käyttöä suoraan puun päälle tulisi välttää sen haurauden ja läpäisevyyden vuoksi! Tarvittaessa Puunkuullotusöljyä voidaan sävyttää esim. Sateenkaari-väripigmentein ja Sateenkaari-väritahnoin sopivan kuulto- tms. värin aikaansaamiseksi. Väripigmentin käyttö puunkuullotusöljyssä edellyttää huolellista värin ”hiertämistä” öljyyn.

Pintakäsittely Sateenkaari-temperaemulsiolla: temperaemulsiota tulisi käyttää jo viimeistelyhionnoissa siten, että emulsio ohennetaan suhteessa 1 osa vettä, 2 osaa emulsiota ja sivellään se esihiotun pinnan päälle. Tässä vaiheessa emulsio voidaan myös jo sävyttää Sateenkaari - akvarelliväreillä, mahdollista tulevaa pintaväriä noudatellen, tai laseeraavien kerrosten aikaansaamiseksi. 2-6 tunnin kuluttua pinta hiotaan. Tarvittaessa käsittely uusitaan. Tällainen pinta voidaan viimeistellä ohentamattomalla temperaemulsiolla, joko sävytettynä tai ilman, lakata öljylakoilla, lakata, maalata pellavaöljymaalilla, lakkaöljymaalilla jne.

Nopeasti etenevän pintakäsittelyn voi tehdä esim. seuraavasti: Puhdas puupinta hiotaan huolellisesti ja värjätään/sävytetään, joko Sateenkaari-akvarelliväreillä, Sateenkaari-vesipetseillä tai näiden seoksilla, veden haihduttua pinta käsitellään Sateenkaari-sellakalla, jota on ohennettu 20 - 30 % Etasolilla (sprii). Pinta hiotaan kevyesti ja lisätään uusia sellakkakerroksia tarpeen mukaan, kunnes riittävän tasainen pohja on saatu aikaiseksi.Tällaisen pohjan voi viimeistellä esim. Sateenkaari - Hartsiöljylakalla, Sateenkaari - Soitinlakalla tai Sateenkaari - Sellakalla.Jos käytetään sellakkaa myös viimeistelyssä, koko työ, värjäyksestä viimeistelyyn voidaan tehdä samana päivänä. Öljylakkoja käytettäessä kuivuminen vie seuraavaan aamuun.

PUHTAAN, KUIVAN PUUN PINNOITUS SATEENKAARI-VESIVÄREILLÄ TAI PETSEILLÄ

1 litraan vettä lisätään 1 rkl booraksia ja 0,3 dl kaseiinijauhetta. Kun liima on täysin sulanut voidaan näin saatuun liuokseen sekoittaa halutut vesivärit ja sivellä puupinnalle. Petsejä käytettäessä värijauhe liuotetaan ensin veteen ja vasta sitten booraksi ja kaseiini. Sekä petsejä, että vesivärejä voidaan tietenkin käyttää myös pelkän veden kanssa, mutta miedon liimaliuoksen kanssa värit sitoutuvat paremmin ja täyttävät puun pintasolukkoa, mikä edesauttaa jatkokäsittelyä.

Tämän jälkeen pinta suojataan Sateenkaari-Sellakalla, joka on ohennettu n. 50 % spriillä (esim. Etasol tai vastaava). Tällainen pinta voidaan, kevyen hionnan jälkeen viimeistellä esim. Sateenkaari-Antiikkivahalla, Nestemäisellä karnaubavahalla tai Sateenkaari-Öljylakoilla. On hyvä muistaa, että aina, kun halutaan käyttää puun pinnoittamiseen pelkkää vahaa, on vahan alle ensin laitettava jokin väritön, läpäisemätön, kosteutta kestävä pinnoite. Tällainen on esim. em. ohennettu sellakka.

Käytettäessä Sateenkaari-Sellakkaa lopullisena pintana, saadaan ehdottomasti paras tulos ruiskuttamalla, mutta myös tuuhealla, pehmeällä, laadukkaalla lakkasiveltimellä nopeasti työskentelemällä syntyy hyvä tulos. Jos sivelemällä tehty pinta ei miellytä, voidaan lopputulosta huomattavasti parantaa ”puleeraamalla” se ohennettuun Sellakkaan kastellulla tullolla. Työ suoritetaan katkeamattomalla, kevyellä, pyörivällä liikkeellä hangaten, kunnes tulos on tyydyttävä. Tämä työvaihe vaatii hieman harjoittelua, mutta on suhteellisen helppo oppia.

PUHTAAN PUUN TAI AIKAISEMMIN MAALATUN PINNAN KÄSITTELY SATEENKAARI-VÄRITAHNOILLA JA / TAI ÖLJYLLÄ / LAKALLA

Sateenkaari-Väritahnoja voidaan rajattomasti sekoittaa keskenään, sekä yhdessä Pellavaöljyvernissan, Puunkuullotusöljyn, Vanhanajan Puunhoitoöljyn, Vedenkestävän Puuöljyn, Hartsiöljylakan, Venelakan ja Soitinlakan kanssa. Ulkokäyttöön näistä soveltuvat Vanhanajan Puunhoitoöljy, Vedenkestävä Puuöljy ja Venelakka, sisäkäyttöön soveltuvat kaikki.

Puunhoitoöljy, Puunkuullotusöljy ja Pellavaöljyvernissa ovat parhaita silloin, kun halutaan mahdollisimman huomaamaton pinta. Erityisen huomaamaton on lopputulos silloin, kun käytetään öljy-/väripinnan viimeistelyssä nukkaamatonta, pehmeää rättiä (esim. vanha T-paita tms.). Tällöin on tietenkin muistettava huolehtia öljyisen rätin hävittämisestä itsesyttymisvaaran välttämiseksi. Rätti voidaan polttaa, levittää kuivumaan, panna vesiämpäriin, sulkea tiiviiseen metalliastiaan tms.

Vedenkestävää Puuöljyä, Hartsiöljylakkaa tai Soitinlakkaa sävytettäessä on hyvä muistaa, että sopiva väritahnan määrä on enimmillään n. 5 - 10 % lakan määrästä. Väritahnaa voi kyllä sekoittaa enemmänkin, mutta silloin se alkaa vaikuttaa lopputuotteen kuivumisaikaan ja kovuuteen. Käsiteltäessä aikaisemmin maalattuja pintoja on ne ensin puhdistettava ja kevyesti hiottava. Silloin kun ei tiedetä, mikä maali on kysymyksessä, voidaan useimmissa tapauksissa välttää harmit käsittelemällä hiottu pinta ensin Sellakalla ja vasta sitten sävytetyllä lakalla. Sateenkaari-Väritahnoilla voidaan maalata myös sellaisenaan ja siten ne soveltuvatkin erityisen hyvin taidemaalaukseen, koristemaalaukseen tms.

PUUN ÖLJYPOHJAINEN VÄRJÄYS SATEENKAARI-VÄRITAHNOIN

Jos halutaan erityisen tasainen väripinta, olisi pohja syytä ensin käsitellä hieman ohennetulla Sateenkaari – Sellakalla 1 – 3 kertaa, aina välillä hieman hienommalla hioen. Väritahna voidaan levittää, joko siveltimellä ja/tai nukkaamattomalla, pehmeällä kankaalla. Väritahnaa sellaisenaan käytettäessä pinnasta tulee hyvin peittävä, mutta kuultavia väripintoja voidaan saada aikaan sekoittamalla tahnaa esim. Sateenkaari – Puunkuullotusöljyyn, Pellavaöljyvernissaan, Hartsiöljylakkaan tms.

Erittäin hieno lopputulos saadaan myös, jos puun pinta öljytään ja hiotaan samaan aikaan. Sateenkaari – Puunkuullotusöljy sivellään ensin puulle niin, että pinta jää selvästi märäksi. Tämän jälkeen öljyistä pintaa hiotaan syiden suuntaisesti hienolla, esim. 300 – 400 :n vesihiontapaperilla.
Lopuksi pinta kuivataan huolellisesti nukkaamattomalla, pehmeällä kankaalla. Em. värjäys voidaan aloittaa saman tien tai esim. seuraavana päivänä. Myöhemmin pinta voidaan suojata, jos niin halutaan, esim. kulutuksen kestävyyden parantamiseksi Sateenkaari – Antiikkivahalla, Nestemäisellä Karnaubavahalla, Mehiläisvahalla, Hartsiöljylakalla tms.

JAUHEVÄRIEN (PIGMENTTIEN) KÄYTTÖ

Jotta pigmenteistä saataisiin paras teho irti, olisi ne aina tavalla tai toisella hierrettävä. Väripartikkelien mahdollisimman tasainen jakautuminen on lopputuloksen kannalta olennaista.

Jos käytössä ei ole hiertimiä, myllyä tai muuta mekaanista erikoislaitetta voidaan suorittaa muunlaisia välttäviä esikäsittelyjä. Tehtäessä vesiperustaisia liuoksia, olisi pigmentit ensin kasteltava pienellä määrällä spriitä ja vasta sitten sekoitettava ne liuokseen. Esim. vesijohtovesi ja porakaivovesi tulisi aina pehmentää vaikkapa pienellä määrällä ruokasoodaa (2 tl soodaa 1 l:aan vettä). Öljyperustaisia liuoksia tehtäessä kastelu suoritetaan esim. tärpätillä. Molemmissa tapauksissa tulos vielä paranee, jos kasteltu pigmentti sekoitetaan pienessä määrässä ko. liuosta esim. tehosekoittimella (sauvasekoitin tai vast.) ja vasta sitten varsinaiseen maali- tms. liuokseen.

Nokimustaa (kimrööki) käytettäessä on eduksi, jos liuottimella kasteltu värijauhe saa seistä yön yli ennen käyttöä. Tiettyjen väriaineiden kohdalla hiertäminen on välttämätöntä, jotta lopputulos olisi hyvä.

KEITTOMAALIN VALMISTUS

Kestävä keittomaali valmistetaan aina vesihauteessa hauduttamalla. Vaikka maalia yleisesti kutsutaan keittomaaliksi, sitä ei saisi kiehuttaa, eikä polttaa pohjaan. Molemmissa tapauksissa viljatärkkelys vaurioituu ja maalin kestävyys heikkenee. Tummia sävyjä valmistettaessa puretus- ja homeenestoaineena käytetään rautasulfaattia, koska sillä on ruskeaksi värjäävä vaikutus, vaaleita sävyjä tehtäessä taas sinkkisulfaattia, joka ei värjää. Jauhot vispataan tasaisesti kylmään veteen, johon sulfaatti on ensin liuennut. Tämän jälkeen aloitetaan liuoksen lämmittäminen ja huolehditaan tasaisesta hämmentämisestä. Ensivaiheen haudutuksen (n. 80 ºC) tulisi kestää n. 2 tuntia.

Tämän jälkeen lisätään huolellisesti sekoittaen esim. punamulta. Jatketaan hauduttamista n. 1 tunti, välillä sekoitellen ja lopuksi lisätään öljy, terva tai näiden seos. Tämän jälkeen tuli sammutetaan ja keitos jätetään jäähtymään. Maalia ei saa sivellä kuumana, vaan sen on annettava jäähtyä n. 30:asteiseksi tai siveltävä se esim. seuraavana päivänä. Keittomaali on aina siveltävä joko puhtaalle/kuivalle saha- tai hirsipinnalle tai vanhan keittomaalin päälle. Tällöin on vanha maalipinta kuitenkin ensin kevyesti harjattava. Sellaisten maalipintojen, kuten lateksi-, alkydi- tai esim. öljymaalien päälle ei keittomaalia saa sivellä. Jos maalin valmistuksessa käytetään esim. kromivärejä, nokimustaa tai vaikkapa sinkkivärejä, olisi värijauhe ensin kasteltava spriillä ja sekoitettava se pieneen määrään vettä, joka sitten lisätään keitokseen.

Ylipäänsä voidaan sanoa, että käytettiinpä mitä väriä tahansa, vm. työtapa on varmin ja takaa parhaan hyödyn, mikä pigmenteistä kotitekoisesti voidaan saada.
- Vettä 20 l,
- rauta- tai sinkkisulfaattia 1 kg,
- ruis- tai vehnäjauhoja 2.5 kg,
- värijauhe (esim. punamulta) 4-5 kg,
- öljy (esim. pellava-, hamppu- tms. kuivuva öljy), terva tai näiden seos 2 l,
- suolaa (lyhytaikaiseen säilytykseen) n. 50 g.

Öljynä ei saa käyttää kuivumattomia kasvisöljyjä (rypsi-, sinappi-. risiini-, auringonkukka-, oliivi- tms. öljyjä), eikä missään tapauksessa mineraaliöljyä.

Jauhojen määrä riippuu ratkaisevasti niiden alkuperästä. Biologisesti viljellyn viljan jauhot ovat huomattavasti sitkeämpiä, täyttävämpiä ja riittoisampia kuin tehoviljellyn viljan.

Ns. porakonevispilä on erittäin käyttökelpoinen työkalu aineksia sekoiteltaessa ja myöhemmin valmiin maalin sekoittamisessa, sillä sekoittamisesta tulee huolehtia myös itse maalauksen kestäessä.

KASEIINIMAALIN JA KASEIINITEMPERAEMULSION KÄYTTÖ HUONEKALUMAALAUKSESSA

Kaseiinimaalia voidaan käyttää huonekalumaalauksessa, mutta se tulee käyttökohteen luonteesta johtuen pinnoittaa esim. Sateenkaari– Antiikkivahalla, Nestemäisellä Karnaubavahalla, Vanhanajan Puunkuullotusöljyllä tai vaikkapa Hartsiöljylakalla. Tämä sen vuoksi, että Kaseiinimaali on itsessään melko kova ja hauras ja se on siksi arka kulutukselle. Em. pinnoitteet suojaavat ja sitkistävät maalipintaa.
Kaseiinitemperaemulsio on kuivuttuaan väritön aine, jota voidaan käyttää, sekä pohjustuksessa, välihionnoissa, että varsinaisessa pinnoituksessa. Emulsiota voidaan portaattomasti sävyttää, sekä Sateenkaari – Värijauheilla, että Sateenkaari – Akvarelliväreillä. Lopullinen pinta tulisi suojata kaseiinimaalin tapaan.

METALLIN KÄSITTELY

Erilaisia metalliesineitä voidaan käsitellä hyvin esim. pellavaöljyvernissalla, puunkuullotusöljyllä, hartsiöljylakalla tai em. öljyihin sekoitetuilla väriliuoksilla. Tällöin on kuitenkin muistettava, että öljy-/maalikerroksen on oltava mahdollisimman ohut. Liian paksu kerros aiheuttaa paitsi valumista, myös usein kalvon rypistymistä. Ennen käsittelyä metallipinta on puhdistettava huolellisesti, esim. soodapesulla, 2 dl soodaa 1 l:aan lämmintä vettä. Huolellinen hankaus jäykällä siveltimellä tai harjalla ja huuhtelu puhtaalla vedellä. Puhdistuksen voi suorittaa myös alkoholilla tai havupuutärpätillä ja rätillä.

Öljyihin/maaleihin voidaan sekoittaa sikkatiivia/serotiinia n. 5-10% kuivumisen nopeuttamiseksi, silloin on kuitenkin erityisesti huolehdittava, että kalvo on mahdollisimman ohut.

Hyvä käsittelysuoja saadaan jo niin, että pelkkää pellavaöljyvernissaa pyyhitään rätin avulla metallipinnalle. Vernissalla käsiteltäessä täytyy muistaa rättien yms. itsesyttymisvaara.

PUUN VÄRJÄYS SATEENKAARI-VESIVÄREIN/YLEISSÄVYTTEIN

Yhteen litraan vettä sekoitetaan 0.5 rkl booraksia tai ammoniumkarbonaattia (hirvensarvi-suola) ja 0.3-0.5 dl kaseiinijauhetta. Näin saatuun liuokseen sekoitetaan halutut vesivärit. Liuosta on syytä sekoittaa lyhyin väliajoin maalauksen kestäessä tikulla tms. Pinnan tulee antaa kuivua n. 4 t - 1 vrk, olosuhteista riippuen ennen öljyämistä, lakkausta tms. Tällainen pinta kestää myös vesiohenteisia lakkoja, mutta aikaisintaan 1 vrk:n kuluttua. Esim. Sateenkaari-puunkuullotusöljy voidaan sivellä/ pyyhkiä heti pinnan kuivuttua.

On syytä muistaa, että aina puuta vesivärjättäessä pinta hiotaan erittäin huolellisesti. Parkkihappoa sisältävät puut, kuten pyökki ja tammi tulisi ennen viimeisiä hiontoja sivellä ohuella kaseiini- tai tärkkelysliimaliuoksella ja vasta sitten värjätä. Vesiväriä paremmin em. puille soveltuu kuitenkin öljypohjainen värjäys.

Puun öljypohjainen värjäys Sateenkaari-väritahnoin:

Pieniä määriä tehtäessä väritahna sekoitetaan öljyyn, joko siveltimen, palettiveitsen tms. avulla. Väri sivellään edelleen hiertämällä puuhun ja lopullinen pinnan tasoittaminen tehdään nukkaamattomalla puuvilla- tms. rievulla, kevyesti hangaten niin, ettei käsittelyn jälkeen jää öljyistä kalvoa.
Erittäin käyttökelpoisen ja tasaisen tuloksen väriliuosta sekoitettaessa saa esim. sauvasekoittimella, mutta huolellinen tikulla tms. sekoittaminenkin kyllä riittää.

Vm. tavalla tehty pinta voidaan suojata esim. Sateenkaari-Antiikkivahalla, Hartsiöljylakalla tms.

PELLAVAÖLJYMAALAUKSEN TYÖOHJEITA

Pellavaöljymaali tulisi ulkokäytössä sivellä kolmesti. Ensin pohjamaali esim. sinkkivalkoinen, sitten välimaali ja lopuksi pintamaali. Pohjamaalauksen ja välimaalauksen väli ei saa olla liian pitkä, koska tarttuvuus tällöin heikkenee. Välimaali ohennetaan pintamaalista vernissan ja tärpätin seoksella suht. 1 osa seosta 3 osaa maalia ja tulisi sivellä n. 1 - 5 vrk pohjamaalauksen jälkeen, olosuhteista riippuen. Tärkeintä on, että maali hierretään - ”niitataan” - kunnolla puuhun, varsinkin pohjamaalauksessa. Tämä on tärkeää, koska näin täytetään puun solukkoa ja siten edesautetaan tarttuvuutta ja pysyvyyttä. Välimaalin päälle voi sivellä pintamaalin n. 2 vrk - 1 viikon kuluttua, olosuhteista riippuen.

PUUTARHAKALUSTEIDEN, LAITURIEN YM. KÄSITTELY

Raskaissa ulko-olosuhteissa olevat kohteet tulisi aina pohjakäsitellä - homeenestoaineella ja sitten pinnoittaa Vedenkestävällä Puuöljyllä, Tervaöljyllä, Lakkaöljymaalilla tai Tervamaalilla, joihin tarpeen vaatiessa voidaan sekoittaa myös värejä ja kuivikkeita.
Sateenkaari-Puunhoitoöljy, Tervamaali ja Tervaöljy sisältävät pellavaöljyvernissaa, kiinanpuuöljyä ja luonnon puuhartseja, ne on täyttäviä, sitkeitä ja joustavia. Sateenkaari Perinnetaito Oy:n valmistamassa muodossa ne on tunnettu jo purjelaiva-aikana. Yleensäkin voidaan sanoa, että tässä tekstissä esiintyvät aineet ja menetelmät ovat olleet pääosin käytössä vuosituhansia, kun taas nykyisin vallalla olevat teknokemian tuotteet vain n. 50 -70 vuotta.

SAUNAN KÄSITTELY

On vaikea ymmärtää, miten suomalainen kuluttaja, jota täydellä syyllä voi kutsua maailman johtavaksi sauna-asiantuntijaksi, on viime aikoina saatu uskomaan, että sauna pitää käsitellä sisäpuolelta esim muovi-emulsiolla. Voidaan päinvastoin sanoa, että nykyiset saunat erityisesti eivät vaadi mitään käsittelyä, koska ne ovat erittäin tasalämpöisiä ja niiden jälkikuivatus toimii hyvin. Varsinkaan lauteita ei tulisi käsitellä. Jos kysymyksessä on ”hengittävä”, esim. hirsisauna ja vaikkapa maalattia, on tietynlainen käsittely aiheellista. Sisäpuoliset hirret tulisi käsitellä Sateenkaari-puunkuullotusöljyllä ja/tai tervaöljyllä. Maapohjaa vasten olevat lauteiden alapäät sekä mahdolliset rallit ja penkkien jalat pitäisi imeyttää huolellisesti.

SOODAPESU

Aina maalatessasi pintoja, jotka jo aiemmin on maalattu, muista pestä ne soodalla ja huuhdella puhtaalla vedellä. Näin varmistat uuden maalauksesi kestävyyden. Oikea sekoitussuhde riippuu soodan laadusta ja se on näkyvissä pakkauksessa.

YLEISTASOTTEEN VALMISTUS

Yhteen litraan vettä sekoitetaan 0.5 dl kaseiiniliimajauhetta ja 1-2 rkl ammoniumkarbonaattia. Annetaan seistä n. 20 min. Näin saatuun nesteeseen sekoitetaan liitujauhetta, kipsiä, kaoliinia tms. kunnes sopivan vahvuinen tasote on valmis. Voidaan sävyttää Sateenkaari-vesivärein.

TEKNISTEN TÖIDEN OPETTAJILLE/HARRASTAJILLE

Sateenkaari Perinnetaito oy:n tuotefilosofia on selkeä ja yksinkertainen: pyrimme valmistamaan korkealaatuisia tuotteita, uusiutuvista luonnonvaroista ja olemaan käyttämättä myrkyllisiä ja synteettisiä aineosia sikäli kuin se vain on mahdollista. Sateenkaari- tuotteet tarjoaa sekä käytännöllisen, että opetuksellisen vaihtoehdon. Käyttämällä luonnollisia raaka-aineita saavutetaan, paitsi työhygienisesti puhtaampi ja miellyttävämpi työympäristö, myös tietoisuus yleensä ympäristön kannalta paremmista raaka-aineista ja työtavoista. Sateenkaarivärit oy on koonnut toimivan paketin esim. koulujen teknisen työn tarpeisiin puun, metallin, paperin, nahan, kankaan, yms. liimauksesta, värjäyksestä ja muusta pintakäsittelystä. Peruspaketin mukana seuraa n.30 min:n opetusvideo, jossa kerrotaan pakettiin sisältyvistä tuotteista ja näytetään niiden käyttöä mm. puun pintakäsittelyssä. Mukana on lisäksi tarkat, kirjalliset käyttöohjeet ja selvitys aineiden koostumuksesta.

Teknisen työn paketti peruskouluja varten, iso
Teknisen työn paketti peruskouluja varten, pieni

TEKNOKEMIA JA TEKNOLOGIA HAUTASI PERINTEEN

Luonnonmukaisten pintakäsittelyaineiden, maalien, lakkojen, vahojen, liimojen yms. valmistuksen perinne on hyvin vanha. Kun teknokemian rynnistys länsimaissa 1940- ja 1950- luvuilla, Suomessa 1960- ja -70 luvuilla alkoi, hautasi se miltei tyystin alleen vanhat, perinteiset menetelmät. Seurasi 20-30 vuotta kestänyt kausi, jolloin kehitettiin pääasiassa vain maaöljyyn pohjautuvia teknokemian tuotteita. Tämän kehityksen hinta on ollut kallis, mutta paluu on, paitsi mahdollista, myös ainoa järkevä suunta. Kasvikunnasta peräisin olevilla aineilla voidaan korvata kaikki nykyisin maaöljystä saatavat tuotteet, niiden valmistuksessa syntyvää jätettä voidaan kompostoida, syöttää eläimille jne. ilman ongelmajätelaitoksia tms. Tietenkin eri kysymys on, pitääkö kaikkia tuotteita lainkaan korvata. Tärkeimpänä kriteerinä voidaan pitää sitä, ovatko valmistettavat tuotteet ja niiden vaikutus laadultaan elämää säilyttävää vai tuhoavaa. On syytä kuitenkin korostaa, että myös maaöljystä saadaan tässä mielessä vaikutuksiltaan hyviä tuotteita, mutta ne ovat pääosin muualla kuin pintakäsittelyn puolella.

SOITINTEN LAKKAUKSESTA

Vanhan italialaisen jousisoitinrakentajan ohje:

Valmiin viulun, sellon, gamban yms. pinta pohjakäsitellään ensin sellakka/bentzoe seoksella (Sateenkaari-Sellakka) 2 - 3 kertaa, joka lakkauksen välissä hienommalla ja hienommalla hioen.

Hiontapölyn tarkan poiston jälkeen viimeistely öljyliukoisilla, kiiltävillä kasvihartseilla (Sateenkaari - Soitinlakka, useiden eri hartsien ja öljyjen seos) n. 2 - 3 kertaa. Pintalakan sivelykerroksien tulee olla mahdollisimman ohuita niin, että ne eivät muodosta liian paksua, soittimen sointiin vaikuttavaa kerrosta.

Sama työtapa pätee lakattaessa melkeinpä mitä tahansa puuesinettä. Sellakan kerrokset kuivuvat n. 1 tunnissa ja Soitinlakan n. 12 tunnissa. Huonekaluja yms. lakattaessa, Soitinlakan asemesta voidaan käyttää Sateenkaari - Hartsiöljylakkaa.

PELLAVAÖLJYKITIN KÄYTTÖ

Pellavaöljykitti on käyttöalueiltaan monipuolinen. Sitä voidaan käyttää perinteisen lasituksen lisäksi myös esim. tiiviyttä vaativien peltirakenteiden saumauksessa ja puuveneiden saumojen ja halkeamien tiivistyksessä. Puuveneissä sitä on käytetty puskusaumarakenteissa siten, että lautojen välissä ollut ura on täytetty pellavaöljykitillä kyllästetyllä, hamppu-, pellava- tms. narulla. Koska pellavaöljy ottaa itseensä jopa 20 % vettä, on se ollut erittäin tehokas tiiviste. Mainittakoon, että mikrobien, matojen yms. torjuntaan saumoissa, samoin kuin vesirajan alapuolisissa köli ym. rakenteissa on käytetty mm. lyijysuoloja. Koska lyijy kuitenkin kuuluu tänä päivänä ns. kiellettyjen aineiden listalle (n.v.2005 mennessä?), käytetään samaan tarkoitukseen esim. sinkkinaftenaattia, joka myös estää lahoamista.

JÄTEÖLJYMAALI, MAITOMAALI YMS.

Nykyisin näkee paljon kirjoitettavan ja kuulee puhuttavan erilaisista pintakäsittelyaineista, jotka olivat käytössä ns. pula- aikoina. Ihmiset halusivat vaihtelua ja väriä elämäänsä, vaikka oikein mitään ei ollutkaan. Vanhasta perinteestä tulee paljon sellaista, mikä ei ole enää nykytietämyksen mukaan kovin hyvää, mutta jota menneen ajan nostalginen ihannointi nostaa arvoon arvaamattomaan. Esim. hevosen verellä `maalattiin` lautaseiniä, kun sitä ei käytetty ruoka-aineena, mutta se ei tarkoita sitä, että tällainen käsittely olisi jotenkin erityisen hyvä. Ns. jäteöljymaali on toinen, vähintäänkin kyseenalainen pintakäsittelyaine nykyaikaisen tietoisuuden näkökulmasta. Kysymys on paitsi aineesta, joka ei koskaan kuivu, niin myös pinnasta jonka päälle ei koskaan voi suositella mitään muuta, sitäpaitsi ko. maalin käyttö on myös jonkinasteinen ympäristörikkomus.

Suurin ristiriita kuitenkin liittyy siihen, että jäteöljy on raskaan sarjan ongelmajätettä, jota ei pitäisi levittää seinille. Tämän kieltää jo ympäristölainsäädäntökin, mutta voi tietysti kysyä: onko se muutenkaan perusteltu ratkaisu. Kuten sanottu, vanhasta perinteestä tulee paljon sellaista, jota pitää katsoa nykyaikaisen tietämyksen ja tietoisuuden valossa. Virheitä on tehty aina, tehdään nyt ja tehdään tulevaisuudessakin. Ainoa tapa välttää niitä on käytännön kokemuksen kautta saatavan tiedon lisääminen.

MYRKYISTÄ JA MYRKKYJEN KÄYTÖSTÄ

Lyijy, kromi, arseeni, sinkki, kupari, kadmium ym. ovat aineita, joiden myynti ja käyttö teollisuudessa tullaan kieltämään, näillä näkymin vuoden 2006 alusta. Kemistit ovat vaikean tehtävän edessä. Pitäisi kehittää myrkkyjä, jotka eivät saa olla myrkkyjä. Yhtälö tuntuu mahdottomalta. Em. aineista lyijy ja sinkki ovat niitä, joita puuveneilijät ovat käyttäneet `maailman sivu`.

Erityisesti lyijyn korvaaminen tuntuu mahdottomalta. Nimittäin lyijy, yhdessä pellavaöljyn kanssa muodostaa sidoksia, joita ei millään muulla voida saada aikaan samalla, kun se tehokkaasti torjuu hometta. Sinkki taas torjuu lahoa.

Huolimatta `hyvistä` puolistaan, näillä aineilla on myös kiistattomat huonot puolensa. Ne ovat raskasmetalleja tai voimakkaita myrkkyjä. Tämän vuoksi tulisikin kiinnittää erityistä huomiota työsuojeluun silloin, kun vanhaa puuvenettä kunnostetaan ja puhdistetaan. Varsinkin, jos harjoitetaan mekaanista kuivahiontaa, sillä tällöin altistutaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä em. myrkkyjen pölyvaikutukselle.

Ei riitä, että suojataan hengitys. On suojattava hiukset, silmät, korvat ja ylipäänsä iho pölyltä. Esim. lyijy ja kadmium imeytyvät jopa ihon läpi ja kerääntyvät pysyvästi elimistöön. Jos taas maalia poistetaan kuumentamalla, muodostuu myrkyllisiä kaasuja, jotka voivat aiheuttaa ongelmia. Ainoa perusteltu tapa poistaa ko. kohteista maalia on kemiallinen maalinpoisto. Se on turvallinen ja myös ympäristön kannalta paras, koska kaapimalla poistettu maalijäte, joka on ongelmajätettä, voidaan kerätä talteen ja toimittaa asianmukaiseen jälkikäsittelyyn. Esim. lyijymaalejahan on puualuksissa käytetty yleensä kahdesta syystä. Ne ovat erittäin kestäviä ja ne torjuvat, sekä hometta, että loiseliöitä ja kasveja.

ÖLJYTEMPERAMAALI, ÖLJYTEMPERALAKKA ja ÖLJYTEMPERAEMULSIO

Tuotteita voidaan käyttää päällekkäin, mutta kuitenkin niin, että lakka on viimeistelypinta, sen päälle voidaan panna lakkakerroksia mielen mukaan, mutta -maalia ja -emulsiota ei tulisi enää käyttää lakkapinnan päällä. Sen sijaan öljytemperamaalia ja öljytemperaemulsiota voidaan käyttää ristikkäin/päällekkäin, tarvittaessa useitakin kerroksia. Lakka on täysin vedenkestävää, joten sitä voidaan käyttää vaikka venelakkana, myös lattialakaksi se soveltuu.

Kaikkia tuotteita voidaan sävyttää Sateenkaari-Vesiväreillä, jotka ovat erittäin sopivia juuri tähän tarkoitukseen. Puhdasta puupintaa käsiteltäessä ja haluttaessa kuultavia väripintoja on öljytemperaemulsio paras vaihtoehto. Se on suhteellisen kestävä sellaisenaankin, mutta enemmän kulutuksen ja kosteuden kestoa saadaan viimeistelemällä maalipinta öljytemperalakalla.

Öljytemperamaalilla taas saadaan, joko peittävä pohjamaalaus esim. mukailumaalaukseen (ootraus), tai peittäviä, pastellimaisia pintoja, sävyttämällä sitä em. vesiäreillä. Kulutuksen ja kosteuden kestoa lisätään viimeistelemällä maalipinta öljytemperalakalla.

Kaikkien tuotteiden ohennusaine ja työkalujen puhdistusaine on vesi. Mainittakoon, että em. aineitten päälle voidaan aina tarvittaessa maalata öljymaaleilla, lakkaöljymaalilla ja öljylakoilla, mutta ei päinvastoin. Em. aineet tarttuvat ja pysyvät sisäolosuhteissa hyvin erilaisten himmeitten lateksien yms. sekä useimpien himmeäksi hiottujen maalityyppien päällä. Korkeakiiltoisten, kovien, esim. alkydimaalien ja -lakkojen yms. päälle niitä ei suositella laitettavaksi.

Öljytemperamaali soveltuu hyvin sisäremonttimaaliksi (myös kosteat tilat),  huonekalumaaliksi, lelumaaliksi, pohjamaaliksi taidemaalauksessa kankaalle, kartongille, kuitulevylle jne.

Öljytemperalakka soveltuu sisälakaksi paneeleille, hirsipinnoille (myös märkätilat, saunat ym.). huonekaluille, lelumaaliksi jne. Taidemaalauksessa temperamaalausten loppulakaksi. Öljytemperaemulsio soveltuu sisäkäytössä, käsittelemättömän puun, kuten: paneelien, hirsiseinien, huonekalujen yms. pinnoittamiseen, sekä esim. taidemaalaukseen.
 

Vihjeitä taiteilijalle

TAIDEMAALAUKSEN ONGELMAT JA REALITEETIT NYKYAIKAISEN TIETOISUUDEN NÄKÖKULMASTA

Taidemaalaus, silloin kun se on rehellisimmillään, aidoimmillaan on äärimmäisen henkilökohtaista työtä, jonka terapeuttis-luonteinen, elämän ilmiöitä ja syy-suhteita ymmärtämään pyrkivä toiminta kohdistuu kuvien tekemiseen ja synnyttämiseen, aina siitä lähtökohdasta käsin, joka kulloisessakin henkisen kehityksen vaiheessa pyrkii toteutumaan. Niin kuin muodolla ja värillä on oma, puhtaasti tieteellinen taustansa ja sisältönsä, niin on niillä myös erittäin persoonallinen henkinen olemuksensa, jonka voi tunnistaa vain yksi ihminen kerrallaan. Henkisellä olemuksella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä psyko-fyysistä, intuitiivista kokemusta, joka värejä ja muotoja tunnusteltaessa alkaa muuntua tuntemuksiksi ja aistimuksiksi; säveliksi, tuoksuiksi, mauiksi, nauruksi, vihaksi...

Traditionaalinen¨ taidemaalaus, kuten muutkin taiteet, pitää sisällään tinkimättömän pyrkimyksen hallita ainetta ja henkeä, kehittää menetelmiä, oppia aina uutta. Yhtenä keskeisimpänä tavoitteena voidaan pitää jonkinlaisen harmonian ja henkisen kasvun tapahtumista. Elämänkokemus osoittaakin, että rehellisyys ja uskollisuus palkitaan aina inhimillisen kehittymisen mahdollisuutana, mutta käänteisesti, paikalleen pysähtyneisyytenä tai taantumisena. Jotta voidaan ylipäänsä puhua ekologisesti kestävästä elämäntavasta, ovat sekä rehellisyys, että uskollisuus välttämättömiä.

Sateenkaarivärit Oy pyrkii pitämään yllä, edes osaa siitä mittavasta tietotaidosta, jonka taiteilijat menneinä vuosisatoina ovat omaksuneet, sekä nykytiedon valossa, omalta pieneltä osaltaan myös edelleen kehittämään sitä.Kun puhutaan perinteisestä taidemaalauksesta, tarkoittaa se käytännössä myös sitä, että on olemassa koko joukko myrkyllisiä ja haitallisia aineita, joiden käyttö nykyisin nähdään erityisen ongelmallisena.
Kuitenkin sellaisten aineitten kuin lyijy, kadmium, kromi, koboltti ym. korvaaminen taidemaalauksessa on erittäin vaikeaa ja aikaa vievää. Niinpä voidaankin sanoa, että myrkyllisyyden ja haitallisuuden riskiä voidaan eliminoida kasvavalla tietoisuudella. Ko. aineita voidaan käyttää, niin kuin tähänkin asti, kun tiedetään: mitä, miten ja missä. Toisaalta pitää myös erottaa mitkä ovat luonnon itsensä muokkaamia, esim. alkuaineperäisiä tms. aineita ja kemikaaleja ja mitkä nykyaikaisen, synteettisen kemian ongelmatuotteita. Lyijy autojen pakokaasuissa on eri asia kuin Rembrandtin tai Picasson maalauksissa.

Samoin kadmium ja elohopea kaatopaikoilla muodostavat todellisen ongelman, mutta taidemuseoissa eivät. Taidemaalaukseen liittyvä tuotekehittely on työn erityisvaatimuksista johtuen erittäin pitkäjänteistä työtä, jossa uusien, korvaavien tuotteiden markkinoille vakiinnuttaminen vie lyhimmälläänkin vuosikymmeniä. Sateenkaarivärit Oy on koko tietoisuudellaan mukana seuraamassa ja tukemassa kehitystä, joka mahdollistaa siirtymisen aina turvallisempiin ja turvallisempiin tuotteisiin heti, kun se on mahdollista ja perusteltua. Tulemme parhaamme mukaan huolehtimaan myös siitä, että asiakkaamme saavat kaiken saatavissa olevan tiedon, niin välittämistämme aineista, kuin tapahtuvasta tuotekehittelystäkin.

AKVARELLIVÄRIT/VÄRITIIVISTEET

Saksan ja Yhdysvaltain terveysministeriöiden myrkyttömiksi luokittelemat, korkeatasoiset nestemäiset akvarellivärit.
11 sävyä.
Pakkaukset: 50 ml ja 250 ml pulloissa.

MITÄ ON HYVÄ LAATU?

Pellava-, hamppu-, unikko- yms. kuivuvat öljyt, kaseiini-, gluteeni-, gelatiini- yms.liimat, kasvihartsit, vahat, näiden yhdisteet ja emulsiot, sekä liuottimina etanoli ja biotärpätit muodostavat yhä edelleen toimivan ratkaisun monipuolisen pintakäsittelyn aikaansaamiseksi puulle, metallille, nahalle, paperille ja näiden liimaamiselle. Kestäviä, toimivia pintakäsittely-, liima- ja hoito-aineita voidaan valmistaa ilman synteettisiä komponentteja puhtaista, myrkyttömistä luonnon raaka-aineista. Nykyinen käsitys kuluttajasta, joka vain hankkii ja käyttää valmiita tuotteita tietämättä niiden valmistuksesta ja alkuperästä on ollut kohtalokas.

Luonnollisten syy-seuraus-ketjujen käytännön tuntemus tuottaa automaattisesti mukanaan tietoisen, kokemukseen perustuvan vastuun mahdollisuuden.Sensijaan nykyisen kemianteollisuuden prosessien ja syy-seuraus-ketjujen tietoinen hallinta on teoreettisestikin mahdollista vain pienelle joukolle ihmisiä, joiden ensisijaisena vaikuttimena on liiketaloudellinen tuotto ja moraalinen vastuu on ns. markkinavoimien ohjailema, muuttuva tekijä.

Jos uusiutuviin luonnonvaroihin pohjautuvia pintakäsittely-, liima-, hoito- yms. aineita olisi kehitetty samalla potentiaalilla kuin em. teknokemian tuotteita, olisi tilanne aivan toinen ja perinteestä tulevia virtoja olisi voitu katkeamatta ohjailla, jalostaa ja kehittää.On kuitenkin syytä tässä yhteydessä todeta, että kaikki vanhasta perinteestä tuleva ei sekään aina ole yksiselitteisesti vain hyvää, ja että luonto itsekin valmistaa mm.myrkyllisiä aineita. Yleensä käsite hyvä laatu liitetään mielellään nykyisiin teknokemian tuotteisiin niiden helpon käsiteltävyyden, kestävyyden ja toimivuuden vuoksi. Voidaan kuitenkin kysyä, ovatko hyvän laadun tunnusmerkit vain silmin nähtäviä ja käsin kosketeltavia, vai voidaanko ja pitääkö tunnusmerkkeihin liittää jotakin syvempää, jotakin perustellumpaa. Jotakin siitä moraalisesta vastuusta, elämäntavasta ja asenteesta, joka liittyy tuotteen syntymiseen olemassaolevan tarpeen vuoksi.

SATEENKAARI-TEMPERAEMULSIOT

Kaseiiniliimasta, unikkoöljystä ja kasvihartseista perinteisesti valmistettu kaseiinitemperaemulsio, joka ei kellastu ja on kuivuttuaan väritön. Taidemaalauksessa ja esim. huonekalumaalauksessa sävytykseen soveltuvat  Sateenkaari-Akvarellivärit ja kuivapigmentit.

Soijaöljypohjainen Öljytemperaemulsio, joka on enemmän kosteutta kestävä, myös kellastumaton ja väritön.